Paulus Arajuuri on suomalainen entinen jalkapalloilija, joka muistetaan erityisesti Suomen A-maajoukkueen eli Huuhkajien pitkäaikaisena keskuspuolustajana ja johtohahmona. Pitkän ja kansainvälisen uran tehnyt toppari oli mukana joukkueessa, joka selviytyi Suomen historian ensimmäiseen miesten arvokisaturnaukseen. Tässä artikkelissa käydään läpi Arajuuren pelaajauran keskeiset vaiheet ja saavutukset julkisesti todennettavien tietojen pohjalta.

Uran alku Suomessa

Paulus Arajuuri syntyi 15. kesäkuuta 1988 Helsingissä. Hän aloitti jalkapallon juniorina ja edusti nuoruusvuosinaan useita seuroja, kuten Halkian Alkua, NuPS:ää, FC Espoota ja FC Honkaa. Aikuisten sarjoissa hän pelasi myös HJK:n reservijoukkueessa Klubi 04:ssä.

Läpimurtonsa Suomen korkeimmalle sarjatasolle eli Veikkausliigaan Arajuuri teki IFK Mariehamnin riveissä kausina 2008–2009. Ahvenanmaalla vietetyt vuodet vakiinnuttivat hänen asemansa lupaavana keskuspuolustajana ja avasivat oven ulkomaille.

Kansainvälinen seuraura

Arajuuren ura vei hänet usean Euroopan maan pääsarjoihin. Ruotsissa hän edusti Kalmar FF:ää, minkä jälkeen matka jatkui Puolaan, Tanskaan ja Kyprokselle.

Puolassa Lech Poznańin riveissä (2014–2016) Arajuuri saavutti seurauransa merkittävimpiä tuloksia, kun hän voitti sekä Puolan mestaruuden että maan Supercupin. Tanskassa Brøndby IF:ssä (2017–2019) hän oli puolustuksen tukipilari ja juhli Tanskan cupin voittoa vuonna 2018. Tämän jälkeen hän pelasi Kyproksen pääsarjassa Pafos FC:ssä ja Anorthosis Famagustassa, joissa hän toimi myös kapteenina.

Paluu Suomeen ja uran päätös

Vuonna 2022 Arajuuri palasi Suomeen ja liittyi HJK:hon. Kausi jäi loukkaantumisten vuoksi lyhyeksi ja hän pelasi vain muutaman ottelun, mutta oli mukana joukkueessa, joka voitti Veikkausliigan mestaruuden. Alkuvuodesta 2023 hän siirtyi HIFK:hon, joka pelasi tuolloin Miesten Ykkösessä. Arajuuri päätti pelaajauransa vuonna 2023.

Maajoukkueura ja EM-kisat

Arajuuren uran näkyvin osa oli maajoukkueura Huuhkajissa. Hän debytoi A-maajoukkueessa vuonna 2010 ja edusti Suomea kaikkiaan noin 58 ottelussa vuosina 2010–2021 toimien myös joukkueen kapteenistossa. Yhdessä puolustajaparinsa Joona Toivion kanssa hän muodosti pitkään Suomen puolustuksen selkärangan.

Uran huipentuma oli osallistuminen EM-lopputurnaukseen kesällä 2021 (EM 2020, joka siirtyi koronapandemian vuoksi vuodella). Suomi selviytyi tuolloin ensimmäistä kertaa miesten jalkapallon arvokisoihin. Arajuuri oli avauskokoonpanon keskuspuolustaja, ja Suomi voitti historiallisen avausottelunsa Tanskaa vastaan. Arajuuri päätti maajoukkueuransa syksyllä 2021.

Pelaajaprofiili

Arajuuri oli tyypiltään perinteinen keskuspuolustaja: 193-senttisenä hän oli vahva ilmapelissä ja erikoistilanteissa sekä molemmissa päädyissä. Häntä on kuvattu joukkueidensa henkiseksi johtajaksi, joka kannusti ympärillään olevia pelaajia ja loi joukkueeseen positiivista ilmapiiriä. Pelaajauran jälkeen Arajuuri on toiminut muun muassa jalkapallon televisioasiantuntijana.

Usein kysytyt kysymykset

Milloin ja missä Paulus Arajuuri syntyi?

Paulus Arajuuri syntyi 15. kesäkuuta 1988 Helsingissä.

Mikä oli Paulus Arajuuren pelipaikka?

Arajuuri pelasi keskuspuolustajana eli topparina. Hän oli tunnettu erityisesti ilmapelivahvuudestaan ja johtajuudestaan.

Missä seuroissa Paulus Arajuuri pelasi ulkomailla?

Arajuuri edusti ulkomailla Kalmar FF:ää (Ruotsi), Lech Poznańia (Puola), Brøndby IF:ää (Tanska) sekä Pafos FC:tä ja Anorthosis Famagustaa (Kypros).

Kuinka monta maaottelua Arajuuri pelasi?

Arajuuri edusti Suomen A-maajoukkuetta noin 58 ottelussa vuosina 2010–2021 ja toimi myös joukkueen kapteenistossa.

Pelasiko Arajuuri EM-kisoissa?

Kyllä. Arajuuri oli Suomen avauskokoonpanon keskuspuolustaja kesän 2021 EM-lopputurnauksessa, joka oli Suomen ensimmäinen miesten jalkapallon arvokisaturnaus.

Mitä Arajuuri saavutti seurajoukkueissaan?

Hän voitti Puolan mestaruuden ja Supercupin Lech Poznańissa, Tanskan cupin Brøndby IF:ssä sekä Veikkausliigan mestaruuden HJK:ssa vuonna 2022.

Milloin Arajuuri lopetti pelaajauransa?

Arajuuri päätti pelaajauransa vuonna 2023 edustettuaan viimeisenä seuranaan HIFK:ta.